3:1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
3:2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
3:3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
3:4 Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
3:5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
3:6 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
3:7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
3:8 Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
3:9 Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
3:10 Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
3:11 Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
3:12 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
3:13 Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
3:14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
3:15 Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
3:16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
3:17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
3:18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
3:19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
3:20 Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
3:21 Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
3:22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
3:23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
3:24 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
3:25 Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
3:26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
3:27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
3:28 Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
3:29 Laskekoon suunsa tomuun - ehkä on vielä toivoa.
3:30 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
3:31 Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
3:32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
3:33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
3:34 Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
3:35 kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
3:36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan - eikö Herra sitä näkisi?
3:37 Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
3:38 Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
3:39 Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
3:40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
3:41 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
3:42 Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
3:43 olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
3:44 olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
3:45 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
3:46 Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
3:47 Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
3:48 Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
3:49 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
3:50 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
3:51 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
3:52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
3:53 He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
3:54 Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
3:55 Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
3:56 Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
3:57 Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
3:58 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
3:59 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
3:60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
3:61 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
3:62 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
3:63 Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
3:64 Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
3:65 Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
3:66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
Created with HTMLCompiler by BibleDatabase